Olli Heliste haastatteli v. 1998 Arttu Lukkarilaa
Tänne nettiin tämän haastattelun on kirjoittanut 14.04.2005 Ritva Heliste

      Kotiseutuni murretta en ole ryhtynyt oikomaan. t. KariK 

                                                                                      sivu 1

Muistoja eri savotoilta...

Lähdettyäni ensimmäiselle uittotyömaalle, osoite oli Nurmijärvi. Matkakumppanina oli Herma , kotikylästäni. Kun kävelimme Paikanselän kohdalla, katsoin taakseni kotikylääni , sanoin Hermalle että kyllä Kursussa on kova ukonilma. Kävellessämme eteenpäin tuli takaa henkilöautolla Väinö, joka vienyt kyytin ja oli palaamassa kotia. Hän pyysi meidät kyytiin, mutta sanoin hänelle ettei me tulla kun meillä ei ole rahaa kuin kahviin. Väinön kysyttyä minne olette menossa, sanoimme että Nurmijärvelle. Väiski sanoi, tulukaahan kyytiin. Kyllä te tutut miehet kerkiättä maksaa myöhemminkin. No me mentiin ja Sallasta tuli Herman veli mukaan ja päästiinkin melkein perille siinä kyytissä.

Mennessämme Nurmijoelle, siellä oli ruukin pirtti. Pirtti oli täynnä jätkiä jotka oottivat uittoon pääsyä, sinne ei sopinut sisälle nukkumaan, vaan me tehtiin pihalle rakotulet ja oltiin siinä yötä. Seuraavana päivänä Eetu sanoi että lähetään tuonne välipirtille , sieltäkin otetaan töihin. Me lähettiin ja saavuttuamme perille tuli vähän-ajan kuluttua työnjohtaja Kähkönen ja kysyen kenen poika sinä olet . Sanottuani kenen poika olen , työnjohtaja sanoi että kun olet hyvän miehen poika, niin pääset tänne töihin . Mutta ketä nämä toiset ovat , kysyi Kähkönen ? Sanoin olevan samasta kylästä ja hyviä miehiä . Niinpä päästiin töihin uittoon. Mainittakoon että Nurmijoelle on vanhasta Sallasta matkaa n.7 km ja Väinö oli taksimiehenä Sallan kirkolla.

Olimme uitossa monta viikkoa ja tulimme Koukkariin asti Herman kanssa. Päätimme että lähetään kylille ja otetaan lopputili. Kymppi ( työnjohtaja ) meinasi että laskekaa veneellä Pelkosenniemelle ja laittakaa veneet talviteloille. Me sanottiin kympille,  kerettiin ottaa tili ja lähettiin kävelemällä kohti Sallaa. Meillä oli rahaa  taskussa ja niin käytiin Väinölle maksamassa kyytivelat, johon Väinö tuumas että kyllä minä uskoin teijän maksavan velkanne.

Palasimme takaisin kotia linja-autolla . Nyt meilläkin oli rahaa muuhunkin kuin kahviin. Meillä oli ikää noin 16 vuotta.

Mentyä muuan kesä, tuli lähettyä uittoon Vuotokselle. Aukastaessa tammea ja oltaessa liian hoppusia, niin patoneulaa nostaessa se heitti minut sinne virtaan. En minä jaksanut pitää yläpäätä kun neulan alapää nousi kynnyksen yli ja silloin virta veti neulan ja minä lensin kaaressa jokeen tammen lävitse alas koskea. Muutaman sata metriä ja päästyäni likelle rantaa , tuli aalto ja vei minut keskelle jokea. Ei auttanut muu kuin uida toiselle puolen ja yrittää maihin. Rannalle jääneet työkaverit Juho ja Eetvi oli sanoneet hukkui tässäkin uitossa mies , mutta oli todenneet että tuoltahan nousi. Maaninka sattui justiinsa siinä kohdalle oli kävelemässä ylöspäin jokea. Totesi että mies on siinä virran vietävänä. Hän ojensi keksin äkkiä ja veti minut maihin. Kävin kämpillä kuivaamassa vaatteet, kun kämppä oli likellä. Työt jatkuivat eteenpäin .

Tuostapa muistuu mieleeni eräs metsästysreissu. Lähdin Ossin tyköä yli tunturin. Tulin tunturilammin rantaan ja näin poron jäljet jäällä ja silloin päätin minäkin ylittää lammen. Päästyäni keskelle lampea, silloin " mouvahin " jäihin. Siitähän oli noustava ylös. Kun pääsin siitä , juoksin lammen rantaan ja kaadoin hongan tulipuuksi. Siinä juostessani otin kinttaat käsistäni , sillä ne oli jäätyneet käsiini. Tein äkkiä tulet ja kuivattelin kaikessa rauhassa vaatteitani. Mietin menenkö Mälävaaraan asutusalueelle mökkiin vai Kursuun. Päätin mennä Kursuun, olinhan menossa jo kotiinpäin. Päästyäni Naavaseen huomasin ilokseni että Ollilan ovat käyneet heinässä hevosella. Nyt minulla oli helppo kävellä jälkiä myöten, sillä lunta oli aikalailla mettässä. Sinä päivänä ei saalista tullut. Ja tavallisesti joulun tienoilla jäät jo kestivät mutta siinä lammessa oli "elätti" , semmoinen hete keskellä lampea, ja sitä kun en huomannu kun oli päältä jo jäätynyt.

Ollessani 17-vuotias , lähdin savottaan ensi kerran. Menin Joutsijärvelle ja sieltä Kankaanlammin kämpälle. Kun tehtiin Isonkylän  lohkoa , oli ensi kertaa sahaamassa (kaatomiehenä) . Siellä olin monta hevosporukkaa ajamassa. Työkaverina oli Vuonnala ja hänen piti lähteä sotaväkeen. Sitten tuli Parkkisen poika kaveriksi ja me hakattiin keväimeen asti. Ajomiehenä oli isäni.                                             jatkuu.....