Kun kenttänä oli Kursun tuhka ja juoksuratana maantie

Kursu oli malkakattoinen maalaiskylä Kuolajärven pitäjän länsilaidalla. Järvikylä 1930-luvulla, josta oli tapana sanoa, että siellä on akat ja veneet yhteisiä ja mitä muuta kuuluu Kursun koiramarkkinoille? – Palvelulaitoksia oli Ol. Lapinmaa nykyisen Eka-myymälän paikalla, yksityinen kauppa Mikkolanniemessä, jota paikkaa ei talvisodan jälkeen rakennettu, posti ja poliisi sekä kievarimajatalo Pääjärven talossa ja kansakoulu Lakelassa
Kainulaisen Antin kotipaikassa.

Tuohon kouluun menin hospitantiksi 7-vuotiaana Tuhkalan Armaan kanssa v. 1931. Kuunteluoppilaana kun olimme, niin meidät laitettiin toisinaan kesken varsinaisen oppitunnin ulos, jossa tutustuimme meille tuntemattomaan jalkapalloon. Sinä vuotena opettajaksi tullut Arvo Jussila Ristijärveltä oli myöskin toiminnan urheilumies kaikilla kenttä- ja hiihtoaloilla.
Silloin oli rakenteilla jo varsinainen kansakoulu. Puutavaraa siihen sahasi kylään perustettu sahaosuuskunta, jonka voimakoneena toimi traktori. Koulu valmistui syksyksi v. 1932. Nämä tilat avasivat mahdollisuuden ilmeisesti urheiluseuran perustamiselle. Seuran nimi Käsmän Miehet hyväksyttiin pian, kun kysymyksessä oli toiminta useamman kylän alueella. Sen sijaan siitä, että liitytäänkö T.U.L.:oon tai S.V.U.L.:oon, keskustelutti pitkään monissa kokouksissa. Yksimieliseksi päätökseksi tuli liittyä S.V.U.L.:oon.
Varsinainen seuratoiminta sitten alkoi. Minäkin liityin jäseneksi v. 1934. Kävimme Kursun Taunon kanssa liittymässä Huossassa kun Aarne toimi silloin sihteerinä. On mainittava, että kylän miehet liittyivät melkein poikkeuksetta seuraan ja täten saatiin johtokunta toimintakykyiseksi. Edellä mainitun opettajan lisäksi aktiivisesti toimivat veljekset Erkki, Arvo, Yrjö ja Kauko Kursu. Heidät tunnettiin kylässä Ollilan veljeksinä.
Tunnettu Leskelän Arvi ja Ilmari, sekä Huttusen Aukusti ja Petteri (Pekka) olivat toiminnan miehiä.
Lehikoisen veljekset Toivo ja Otto tulivat Pohjois - Karjalasta noihin aikoihin kylään ja Ollilaan asumaan.
Tämä ryhmä muodosti sen rungon, jolla Käsmän Miehet toimivat talvisotaan saakka.
Urheilutoiminta oli monipuolista. Vauhdittomasta sisähyppykilpailuista koululla on jäänyt mieleen korkeushyppytulos vuodelta 1935, kun Erkki Kursu hyppäsi korkeutta 135 cm. Se oli kova tulos siihen aikaan. Tunturihiihto pääsi hyvälle alulle.
Niinpä Käsmän Miehet kustansi v. –36 keväällä op. Jussilan ja Toivo Lehikoisen 3. Viikoksi leirille Sallatunturille.
Sille oikealle tunturille, joka jäi rajan taakse.
Kesäurheilu oli vilkasta, vaikka kenttänä oli Kursun tuhka ja maantie juoksuratana.
Vuonna 1936 alettiin seuraottelut Sallan Karhujen kanssa kesäurheilussa. Tämä muoto vilkastutti kylän urheilutoimintaa entisestään. Vanhatkin miehet tulivat kilpailupaikalle seuraamaan valmistautumista seurojen välisiin otteluihin. Kilpailu oli kovaa, sillä Käsmän Miehet hankkivat
Kemijärveltä Mauno Jankkilan, Eemil Halosen ja Taskisen edustamaan Käsmän Miehiä.
Seuran toiminta kehitti hiihtäjiä niin, että Tuhkalan Armas ja Kursun Arvo kävivät Ounasvaaran talvikisoissa useampana talvena sijoittuen aina kärkipäähän.
Urheilukentän rakentaminen aloitettiin talkoilla Korkeaharjuun v. 1937. Vierailuiltamia käytiin pitämässä aina Kemijärven Soppelassa. Kuljetus kuorma-autoilla oli tavallista näillä matkoilla. Varoja hankittiin toimintaa varten pitämällä iltamia ja tansseja tyhjässä Mikkolanniemen talossa.
Sodat keskeyttivät seuratoiminnan ja urheilukentän rakentamisen. Niin järjetöntä kuin sotiminen yleensä onkin, niin urheilua harrastettiin sielläkin. Kun menimme täydennyskeskukseen Karhumäkeen v. –42 heinäkuun lopulla, niin siellä oli hyvin aidattu kenttä taajaman keskustassa ja siellä urheiltiin. Rintamalle oli matkaa n. 25-30 km. Jälleenrakennus ja siihen liittyvät toimenpiteet kestivät useita vuosia.
Sodissa oli kaatunut kymmeniä miehiä tästäkin kylästä. Kaikki oli aloitettava alusta.
Kesällä 1947 olivat ensimmäiset kilpailut. Ne olivat Käsmän Miesten järjestämät.
Kilpailussa mukana olleena on minun kuitenkin sanottava, että entinen rehti kilpailuhenki puuttui. Näinhän se tahtoo olla edelleenkin. Onko vika siinä, että vieläkään ei ole päästy yhteen valtakunnalliseen urheiluliittoon? Siihen olisi mielestäni heti päästävä, kun ottaa huomioon urheilunnykyisen tilan koko maassa.
Vuonna 1948 oli valtion toimesta päätetty, että korvattaisiin niille urheiluseuroille, joilla jäi kiinteistöjä Neuvostoliittoon sotien johdosta. Silloiseen Sallan kirkonkylään oli v. 1930 paikkeilla perustettu T.U.L:n Sallan Jymy. Seura rakensi myöskin työväentalon, joka kuitenkin Lapualaisvuosina –33 suljettiin, eli työläisten järjestötoiminta kiellettiin myöskin urheiluseuroissa.
Kun Kursu oli monta vuotta sotien jälkeen Sallan keskuspaikka, niin edellä mainitun korvauksen hakemiseksi perustettiin Sallan Jymy. Korvaushakemukset toimitettiin, mutta mitään ei saatu. Käsmän Miesten toimintakin loppui noina vuosina, mutta myöskään Sallan Jymyn toiminta ei ole päässyt reippaasti käyntiin.
Tähän seurain hiljaiseloon vaikutti kai ratkaisevasti se, että keskuspaikka muutettiin Märkäjärvelle 50-luvun alkuvuosina. Märkäjärvelle perustettiin sitten Sallan Kisailijat ja Sallan Karhut, jotka jatkavat vielä toimintaa. Noin puolikymmentä vuotta sitten muutettiin Sallan Jymyn nimi Kursun Kunnoksi.
Tämä ei kuitenkaan sanottavasti seuran toimintaa elvyttänyt, mutta vastaahan nimi paikkakuntaa ainakin paremmin. Kun kenttäkin saatiin vuosia sitten, joka ei ole vieläkään valmis (juoksuratoja puuttuu) ja kuntorata on tekeillä, niin edellytykset urheilutoiminnalle vain paranee. Näiden seurojen tehtävä harvenevalla maaseudulla on nykyisin entistä tärkeämpi toimija urheilijain ja urheiluhengen kasvattajana.

Liikuntaperinteen suurkeräys tuotti tämän muisteluksen Kursun urheilutoiminnasta 1930-1984
Sen on kirjoittanut KALLE KEMPPAINEN
ja se on julkaistu aikaisemmin Koillis-Lappi lehdessä 3.5.1986

Julkaisua on lyhennetty anekdootin verran, joka koski naisten uintiretkeä Alatalon uimarannassa.
Tarvittaessa laitan sen mukaan, mikäli joku katsoo sen puutteeksi.

KariK.