Taustaa Kursun Koiramarkkinoisa

Lapsuudessani kuulin usein huutoja, kuiskauksia ja pilkkalauluja Kursun Koiramarkkinoista. Tuon tuosta kyläillessämme naapurikylissä ja kauempanakin, kuulin noita juttuja.
Uskokaa tai älkää, kerran minulta kysyttiin mainittua asiaa Afrikassakin, tosin kyllä suomalaisen toimesta.

Aikaa kului 40 vuotta ja jälleen, viime kesänä Kursun Koiramarkkinat palasivat yhtä mystisenä tapahtumana kuin se on ollut minulle ja varmaankin monille muillekin ennen minua, vuosisatoja.

Kyllä minä tuota aihetta aikaisemminkin selvittelin ja tein muistiinpanoja, mutta kun Kursun kylän kyläpäällikkö Anne Kallio-Oinas esitti minulle männä kesänä, että jos suvaitsisin panna siitä mustaa valkoiselle, etkä vain höpöttäisi moisesta, päätin ruveta liikehtimään asian hyväksi.
Varsinaiseen koiraan/-riin, rotuna, josta on kysymys, en ryhdy esitelmöimään, vaan yritän selvittää vain pääkohdat tästä markkinatapahtumasta.
Kysymys on kuitenkin koirasta, arktisesta lappalaisesta pystykorvasta, jonka arvellaan eläneen, löydösten perusteella, nykyisen koiramme kaltaisena jo n. 7000 v. eKr., eli silloin kun varhaisimman asutuksen merkit ovat myös Kursusta löytyneet. Tämä nykyinen jalostettu Lapinkoira on varsin nuori n. 50-60 v.Toinen koirarotu, joka liittyy Kursun koiramarkkinoihin on Samojedin Pystykorva, jonka Samojedit, suomalaisten sukulaiskansa,
toivat Kuolaan 1700-1800 -luvuilla. Nämä molemmat koirakannat hävisivät Kursusta, Kuolajärveltä ja Lapista, sotien tuoksinoissa, lähes kokonaan. Muistanpa esimerkkinä Elvi Luusuan kirjoituksen, missä hän kuvailee pikaista evakkoon lähtöä Kursusta talvisodan alta, missä talon koira oli sodan ensimmäinen uhri, Matti-isä kävi ampumassa koiransa takamettässä
Näitä uhreja oli varmaan tuhansia.
Varhaisten pohjoisen asukkaiden, metsälappalaisten mm. Kuolajärveläiset, vanhimmat elinkeinot olivat metsästys ja kalastus ja ns. keräilytalous. Kuolajärven lappalaiset ovat olleet metsästeleviä ja kalastelevia puolipaimentolaisia, jotka omistivat poroja varsin niukalti. Peuranpyynti oli kalastuksen ohella tärkein elinkeino. Koira oli jo kesytetty ja toimi kiinteässä yhteydessä ihmisiin, syntyi heidän porontaljoissaan, turpeesta valmistetuissa kota-asumuksissa ja nukkuikin isäntäväen kanssa. Piti sairaat, vanhukset ja lapset lämpiminä ja väitetäänpä, että jopa imettikin lapsia.
Näinhän kuulemma susikin aikoinansa Roomassa, eikä meidän ”Tessu” voi huonompi olla.
Koirat olivat lappalaiselle hyvin tärkeä asia, jopa elinehto. Hyvä koira oli useasti arvokkaampi ja vaikeampi hankkia kuin akka. Koirat seurasivat mukana kaikkialle, kantoivat taakkoja kesällä, vetivät kuormia talvella, matkustivat veneissä mukana jne. Varsinkin Pohjois-Vienassa, Kantalahdessa ja Knäsössä tunnettiin koirien käyttäminen valjaisiin laitettuna vetojuhtana vielä pitkään 1800-luvulle saakka.
Sani, sana jonka minäkin kuulin lapsena, on lainasana syrjäänien alueelta ja kulkeutui Kuolaan ilmeisesti samojedien mukana, tarkoitti alun perin koirien vetorekeä.
Koirien hankkimiseen käytettiin samankaltaisia vippaskonsteja kuin nykyisillä osakemarkkinoilla;
rahaa, viinaa, naisia ja muita kepulikonsteja, jos jonkinsorttista. Koira oli muinoin hyvin arvokas asia.
Kun hyvätuottoiseksi havaittu elinkeinomuoto, poronhoito, oli levinnyt jo 1700-luvulla Kuusamoon, se toi muutoksen koiran tehtäviin ja vähitellen ”Tessu” sai luopua osasta toimenkuvaansa.
Kesytetyt porot voimakkaampina ryhtyivät hoitamaan vetojuhdan ja kantoporon virkaa, ja olivat ajan mittaan helpommin saatavilla ja ennen kaikkea halvempia. Lisäksi ne olivat monella tapaa taloudellisessa mielessä hyödyllisempiä kuin koirat, jopa syötävissä.
Huonosta tai loppuun käytetystä koirasta sai korkeintaan tehtyä lakin tai rukkaset, mikä olikin useimmiten koiran lopullinen kohtalo. Ei sen vuoksi, etteikö koiraa olisi rakastettu ja sen arvoa tunnustettu perheenjäsenenä, mutta se oli käytäntö, koska kaikesta piti saada ”kaikki” irti. Lappalaisten koiraa ei saanut tappaa koskaan syyn, vaan tarpeen tähden. Jos syystä tappoi esim. koiran, se oli melkein kuin murha ja silloin uskottiin koiran valittavan toisessa elämässä jumalalle saamastaan huonosta kohtelusta.
Kummallinen koiran lopettamiskeino oli koiran hirttäminen, kelvoton koira piti aina tappaa hirttämällä, johonkin ” tapettuun ” puuhun. Ilmaan sitä ei saanut nostaa, vain juuri sen verran, että takajalat ylettyivät maahan. Omistaja itse ei saanut olla "murhamies", eikä voinut ollut näkemässä uskollisen palvelijansa loppua.
Poronhoidon yleistyessä koirat nostettiin paimen- ja metsästyskoiran virkaan, missä ne toimivat paikoin vieläkin.

TODISTUKSEN ARVO

Muisti hallitsee aikaa; Lainatakseni Lennart Meren ajatuksia.

Arvoituksellisten Kursun koiramarkkinoiden avaimia ovat Muisti ja Aika.
Kysymykset kuuluvat;
- Miksi Kursun Koiramarkkinat ovat olleet keskeisellä sijalla ihmisten keskusteluissa niin pitkään?
- Miksi Kursun Koiramarkkinoiden kaiku vastaa tämän päivän kuulijan korviin niinkin laajalla alueella
( vähättelemättä ) kuin koko Koillis-Lappi, jopa Afrikka?
- Kuinka suuri kaikupohja olisikaan, elleivät sodat olisi katkaisseet muistia?
- Miksi Kursussa on PYHÄ järvi, nimeltänsä Tuurajärvi?
Liitän vielä lisäksi seuraavat ylös kirjatut uskomuksen, jotka olivat yleisiä lappalaisten keskuudessa vielä 1870-luvulla.

* Salla, ; Lappalaisen vaimo teki koiralle pojan, josta koltat saivat alkunsa.
Koltilla itsellänsä on satu koiranmuotoisena syntyneestä pojasta, josta kuitenkin kasvoi ihminen.
* Kirj. Kuukausilehti 1870 s. 304;
1500-luvun lopulta on tietoja, että monet ”hupsut” ihmiset luulivat lappalaisten olevan koirien sukua ja J. Olsen (1700-luvulla) arveli lappalaisten syntyneen osaksi ihmisten ja koirien, osaksi tytön ja poron yhdynnästä.
Mutta toisaalta monet luonnon kansat pitävät itseään tarujen perusteella naisen ja koiran jälkeläisinä( miestä ei mainita). Vanhassa suomalaisessa ja virolaisessa kirjallisuudessa ja historianjulkaisuissa lappalaisia kutsutaan koirankuonolaisiksi.

On aivan ilmeistä, että kaikki yllämainitut asiat liittyvät jollakin tavalla toisiinsa ja kulminoituvat Kursuun ja koiramarkkinoihin.
Olemme oppineet luottamaan tieteeseen. Kysyinkin tieteeltä, mitä se tietää Kursun Koiramarkkinoista?
Ja vastaus oli; kun empiiristä pohjaa asialle ei ole, sen täytyy olla satua, höpötystä, täyttä puppua.
No, ehkäpä kysymykseni oli väärä, tai vastaus oli väärä, sillä onhan suomensukuisuuskin noussut jo lähes aateliksi Ruotsissa, Euroopassa, missä ennen olimme tieteen ja taiteen sääntöjen mukaan ”viheliäisiä metsäläisiä ja toistaitoisia mongoleja”.

Kuinka siis tuollainen hokema ” Kursuun Koiramarkkinoille ” on voinut säilyä vuosikymmeniä, ellei vuosisatoja ihmisten mielissä?
Muisti on siis enää se ”vähäinen” side menneeseen, jolla hallita aikaa. Vähäinen sen vuoksi, että sodan tuulet siivosivat tätä sidettä. Sodissa paloi paljon kirjoitettua muistitietoa ja tätä fyysistä muistitietoa, ”miesmuistia” kuoli rintamilla.
Tuossa menneisyydessä ihminen, lappalainen toimi jokapäiväisen hengissä pysymisen edellytysten ja tarpeiden varassa ja osasi ne jopa nimetä (esim. Syyskesästä peuranpyyntiin tai keväällä Kursuun Koiramarkkinoille ) niin, että niistä jäi jäljelle kauas tulevaisuuteen kantava muistitieto, viesti. Viesti, vaikka sitä nyt emme osaa enää minkäänlaisissa mittasuhteissa tulkita, viestiä, jonka sanoman aika pyyhki pois.
Tämän päivän edellytykset ja tarpeet ovat muuttuneet niin radikaalisti, että vuosisatainen, vuotuinen tapahtuma herätti ja herättää vieläkin ivaa ja pilkkaa. Koiramarkkinat ! Tällaista on liian monien asioiden kanssa, kun asiaa ei tunneta, eikä syy-yhteyksiä ymmärretä.
Pystymme menneisyydestä ottamaan mukaamme vain sen mikä on meille tuttua, mistä meillä on kokonaiskäsitys, mikä on saanut selityksensä ja nimen, muuttunut meille omaksi, henkilökohtaiseksi.
Kuten edellä olen asiaa valaissut kysymyksessä on täytynyt olla laaja, nykyisiä osakemarkkinoita vastaava tapahtuma; kuulenko kenenkään nauravan osakemarkkinoille? En!
Mutta muutaman sadan vuoden kuluttua osakemarkkinamme ovat makeankin naurun paikka, sillä se ei meitä enää kosketa silloin, emmekä kykene ymmärtämään sitä, koska aika, muisti ja siihen sisällytetty viestikin on kenties hukkunut.

Miksi koiramarkkinat olivat Kursussa ?
Miksi loppuivat?

Filip Hultlbladin tutkimuksen mukaan saamelaiset pitivät suhteellisen suuria porokarjoja vielä 1600-luvun alussa vain Enontekiön länsi-/eteläpuolella. Ruijan ja Suomen lappalaisten elinkeinoelämä oli tuohon aikaan edelleenkin metsän ja veden viljan varassa.Poronhoidon kasvaminen aiheutti monilla suunnilla joltisenlaisia ristiriitoja. Pahimpana ongelmana nähtiin vanhan Sii'dâ-järjestelmän l. Sii'dâ tai Sijd eli kylä, merkitsee paitsi kylää myös poroeloa, tuhoutuminen.

Tunnetuin Sii'dâ oli petsamolainen kolttakylä, Suonikylä, jota ovat kuvanneet monet suomalaiset tutkijat. Siellä poronhoitokin kehittyi toisenlaiseksi kuin muualla. Toinen hyvä ja lähin esimerkki lappalaisten muinaisesta talvikylästä on kotikylämme Kursu, joka kuului ilmeisesti Kuolajärven Sii'dâân ja vuosina 1553-1595 Kuolajärvi mainitaan Kemin-Lapin toiseksi suurimmaksi kyläksi, sillä tarkoitettiin ilmeisesti Sallan Kyläselässä ollutta lappalaiskylää, joka hävitettiin ja asukkaat tapettiin tervolalaisten toimesta 1500-luvun puolessa välissä . Suurin oli Sompio, ja varsinaista Kemin kylää ei vielä tuolloin oltu perustettu. Monissa julkaisuissa on mainittu Kemin kylä lappalaisten asuttamaksi kyläksi, lapinkyläksi. Kemin kylä, ei kuitenkaan ole koskaan ollut suuremmassa määrin lappalaisten asuttama, vaan uudisasukkaat perustivat sen ns. sateliittikyläksi toimillensa, joilla he pyrkivät kiertämään Ruotsin kuninkaan verotusta, sotamiesten pakko-ottoa ja edistämään omia ”liiketoimiansa”.

Kursu täyttää kaikki niin ikivanhan asutuspaikan, kuin lappalaisten talvikylänkin edellyttämät vaatimukset.
Talvikylä ei ollut koskaan ison järven rannalla, minne kovat tuulet puhalsivat, vaan suojaisessa metsässä pienen lammen tai järven rannalla, missä sekä veden, että puun saanti ja jäkälämaiden riittävyys oli turvattu ja näinhän Kursussa on osin vieläkin.
Kun tarkastelee Kursun topografiaa huomaa jo kartalta, että Kursun kylä on laaksossa ja se on varsin korkeiden vaarojen ympäröimänä lähes joka puolelta, siis hyvin suojaisa ”kattila”. Laaksoon laskee yksi joki ja sieltä lähtee yksi. Näiden jokien luomat väylät, uomat, ovat olleet entisaikoina ainokaiset kesäiset reitit Kursuun. Talvella, kun suot olivat jäässä, kulku kylään helpottui huomattavasti ja silloin liikenne oli varmaankin vilkasta.
Biologien mukaan on jopa mahdollista, että siellä on varhaisina aikoina ollut muusta ympäristöstä poikkeava ilmasto, joka siten osaltansa on taannut suotuisat elinolosuhteet ja pitkäaikaisen asutuksen. Kursu on ollut kautta aikain luonnonrikas kylä.

Varhaisimmat asutuksen merkit Kursusta ajoittuvat esinelöydösten perusteella varhaiseen kivikauteen eli löydösten perusteella Kursussa on asusteltu n. 8000v. sitten ja pronssikaudella 4200-2000 eKr., Kursussa on varmasti ollut jo paljonkin asutusta. Varhaisin Suomesta paikannettu ”rautavalimo” löytyy Rovaniemeltä ja Kursustakin Jaakontalon niemestä on löytynyt merkkejä järvimalmin jalostuksesta raudaksi, eli rautakuonaa. Muistan kuinka lapsena nostelimme rannalle isoja laattoja järvimalmia, arvaillen, mitä ne olivat? Nyt on sekin arvoitus selvinnyt. Tätä järvimalmia löytyi Tuurajärvestä, Käsmästä, sekä Kotijärvestä, Jaakontalon niemestä, jossa meillä oli uimapaikka ja josta Kursun Tauno löysi ikivanhan rahan.

Talvikylän paikkaa vaihdettiin harvoin, siellä lappalaiset viettivät talven pimeimmät ja kylmimmät kuukaudet, joulu-, tammi- ja helmikuun. Kesällä kalastettiin "Eskosta Olliin" eli 12.6. - 29.7. järvillä; Kuolajärvellä, Kemijärvillä jne.. ja siellä voitiin vetää nuottaakin.
Jo 1600- luvulla Kuolajärvi vesistöinensä tunnettiin runsaskalaisena alueena. Kuolajärvi -sanakin tulee ilmeisestikin sanasta Siika, eikä kala, kuten se useimmiten on tulkittu. Tämä johtuu puhekielessä Kuola -sanan perässä olevasta aspiraatiosta, joka muuttaa sanan kala, sanaksi Siika ja on merkitykseltänsä myös rasva ( Jagob Fellman; Kuolajärven lappalaisten sanakirja ). Kaikenkaikkiaan saamenkielisestä sanasta, tässä tapauksessa, puuttuu monikkoa osoittava k_g-kirjain ja sitä ei esiinny edes sanan Kuolajärvi, mikä pitäisi olla viitteeseen kalaisa järvi. Varhaisessa kirjoitus-asussa, sanan alku on siis Kuola-, ei Kuolag-, tai Kuoleg-.
Otaksuma antaa kuitenkin vain viitteen kirjoitusvirheestä ja mainitsemastani aspiraatiosta, jota ei useinkaan edes panna merkille puhekielen yhteydessä. Tässä tapauksessa heikon klusiilin käyttö on kuitenkin ilmeinen, tavanomaisessa kirjoitusasussa.
Kursussa esiintyy ja lapissa muutoinkin esiintyy sana < tollâ >, se on saamea ja merkitsee tulta. Mutta, se ei ole synonyymi tulelle, vaan tarkoittaa käyttöyhteydestänsä riippuen mm. riihen vieressä olevaa rakennusta.
â:n aiheuttamaa aspiraatiota on vaikea havaita. Aivan kuten siikakin on kala, tai päivastoin. Viime kädessä kysymykseen tullenee vieras (ruotsin kielen) foneettinen substraatti, joka korvattiin vahvoilla klusiileilla, tässätapauksessa kirjaimella -k.

Muistitiedon mukaan niin Tuura- kuin Kotijärvessäkin on vedetty nuottaa. Mummoni Esteri Huttunen kertoi nuottaa vedetyn myös Peräjärvessä ja Nälkämäjärvessä. Heinäkuun lopulla alkoi villipeuran metsästys.
Pertun päivänä 24.8. alkoi yleinen villipeuran metsästys, jonka tavallisin muoto oli peuranajo, siitä on vieläkin jäljellä nähtävänä Koskenkankaalla olevat museon tutkimat peurojen pyyntikuopat. Samalle kankaalle, muinaisten pyyntikuoppien viereen, tehdään nykyjäänkin ”pyyntikuoppia” kursulaisille.
Eläimiä ajettiin isoin joukoin kapeille järvikannaksille ja niemiin rakennettuihin maakuoppiin, joissa usein oli vielä teräviä seipäitä pystyssä. Näin hankittiin kylälle talveksi lihavarasto.
Loppusyksystä otettiin poroelo kiinni ja kunnollisen talvikelin tultua perheet ajoivat kesäkylistään Sii'dâân, yhteiseen talvikylään, marras-joulukuun vaihteessa.
Lappalaiset asuivat yhdessä vain talvikylässä ollessaan. Kursua talvikylänä pitäneet lappalaiset hajaantuivat kesän tullen ilmeisestikin kolmeen suuntaan; Kylänselkään, Kuolajärvelle ja Kemijärvelle
Talvikylässä seurusteltiin, syntyvvyystilastot jopa osoittava tämän. Helmi- maaliskuussa olivat markkinat, jolloin käytiin kauppaa, maksettiin veroja, tavattiin virkamiehiä: pappia, tuomaria ja voutia.
Talvikylässä kokoontui siita-kokous, johon jokainen perhe lähetti edustajan, useimmiten miespuolisen, mutta myös nainen saattoi osallistua päätöksentekoon jos perheensä oli hänet lähettänyt.
Vieraita kauppiaita alkoi talvikylissä liikkua joulun jälkeen. Norjalaiset, tanskalaiset, venäläiset, kveenit, kainuulaiset, karjalaiset, pirkkalaiset ja Iin talonpojat kävivät kauppaa, Kursu oli tuolloin kansainvälisimmillään.
Pyyntielinkeinon tuotteiden lisäksi kauppatavaraa olivat mm. koirat.
Jo 1700-luvulla tiedetään esim. Inarin kalastajalappalaisten kasvattaneen ja myyneen porolappalaisille paimenkoiria. Halki koko eurooppalaisen historian on koiramarkkinoita ollut milloin milläkin ilmansuunnalla. On siis ilmiselvää, että näin on ollut myös Kursussa. On luultavaa, että mainitut koiramarkkinat olivat Kursussa nykyisen äitienpäivän tienoilla mihin kronologisesti sattuu muinainen ( Tor, Thor, Tur )Ukko-jumalan pyhäpäivä.
Lisäksi ajankohtaan ovat vaikuttaneet hankikelit ja muuton valmistelu tai jopa muuttaminen kesä-asuinpaikoille, sekä se koiramarkkinoiden kannalta tärkein, koirien kiima-aika eli ”kärpä-aika”, koirat ovat kärvässä.
Koiramarkkinat menettivät porotalouden kasvun myötä merkityksensä ja Kursun merkitys talvikylänä lakkasi historiassa dokumentoituun rajariitaan, Kuolajärven- Tenniön ja Kursun lappalaisten välillä. Riita alkoi 1600-luvun loppupuolella ja vihdoinkin päättyi vuoden 1732 käräjillä.
Riita johtui uudisasukkaiden aiheuttamista paineista, elintilan ja pyyntimaiden supistumisesta sekä talvisesta porojen ryöstölaiduntamisesta. Käräjillä syynä oli rajariita ja saatu päätös johti Kursun alueen talvilaidunmaiden tuhoutumiseen, sekä Kursun lakkaamiseen talvikylänä. Riitaa käytiin aluksi Sompion käräjillä rajariitana, samaisilla käräjillä kiellettiin kursulaisia ja sodankyläläisiä ym. seudun lappalaisia käymästä enää kalalla Kemijärvellä, joka kuului nyt uudisasukkaiden nautinta-alueisiin.

Riitaan mukaan on hyvä lukea ”riidankylväjät” uudisasukkaat, jotka pääsääntöisesti aiheuttivat liikalaiduntamisen. He saapuivat Kursuun, Keminkylän Sompion ja Kuolajärven kautta ja valtasivat naimakauppojen myötä lappalaisten ikivanhoja Sii'dâ-järjestelmään perustuneita omistusoikeuksia.
Aika oli tuolloin, 1700-luvun molemmin puolin, otollinen ym. järjestelyille, sillä Kuolajärven lappalaiset olivat tuolloin heikoimmillaan johtuen ankarasta nälänhädästä, sekä varhemmin kemiläisten ja tervolalaisten suorittamasta terrorista.

Historiankirjoittajat raportoivat, että lappalaiset metsästivät kahdenlaista riistaa. Toiset eläimet olivat pyytäjänsä omaisuutta, mutta toiset joutuivat Sii'dân yhteiseen kassaan. Kassasta maksettiin verot Ruotsin, Venäjän tai Norjan kruunulle, riippuen siitä minkä maan verottajan alainen kylä kulloinkin sattui olemaan, ja ylläpidettiin "köyhäinkassaa". Jonkin perheen menettäessä huoltajansa tms. ja jouduttua pulaan, kokous myönsi avustusta em. pääomasta. Sii'dâ määräsi myös rajoituksia metsästykseen tärkeiden riistakantojen säilyttämiseksi tuottavina. Sii'dâ jakoi myös ruokakunnille metsästysmaita, järviä ym. hyödynnettäviä kohteita tarpeen mukaan. Jos jossakin perheessä oli vähemmän syöjiä, kuin aikaisemmin, ylimääräiset apajat tms. annettiin jonkun muun käyttöön.
Yllä olevan tuhansia vuosia vanhan ja uskomattoman hienon demokraattisen ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen järjestelmän uudisasukkaat tuhosivat sadassa vuodessa. Näin se sivistys leviää.

Valtaosa Kursun muinaisista valtavista jäkälävarannoista tuhottiin 1600-1800 luvuilla.

Osa entisestä kauniista kursulaisesta maisemasta ei ole toipunut ryöstölaiduntamisesta vieläkään. Muistoina niistä ovat Kursun, eli Vuonanniemen puoleiset hiekkadyynit, sekä Käsmän puoleiset, vieläkin osittain näkyvät, hiekkapankot, joita kuitenkin on maatalouden voimin saatu kuriin.

Tuurajärvi,.. Turajärvi,.. Torajärvi,.. Thorajauere
Järvellä monta nimeä. Mitäpä nimet kertovat?

Saha, vasara ja tuura ovat olleet aina lapissa ostotavaraa, siis nimi Tuurajärvi, Tura-Torajärvi, on huomattavasti vanhempi kuin mainittujen työkalujen etymnologinen historia voisi antaa ymmärtää. Jos kysymyksessä olisi saamenkielinen nimi, niin silloin se olisi Sáitt’e-järvi. Saítt’e on saamen kielellä, metsälapin murteella, tuura. Kirves on ajanut tuuran aseman, ennen sen tuloa lappiin. Avannot yms., lappalainen on ennen uudisasukkaiden tuloa tehnyt kirveellä ei tuuralla.

Mikä Tuura sitten voisi olla?

Muinaisella "Skandinavian" ukkosen jumalalla Thor-, Tor-jumalalla, sekä samaa merkitsevällä Tiermes-, Termus-jumalla oli vasara, jolla se iski pahoja henkiä päähän.
Lappalaiset uskoivat, että ukkonen antoi ihmisille elämän ja suojeli heidän terveyttään.
Muinaisista lappalaisten haudoista löydetyt noitarumpujen vasarat muistuttavat aika lailla
Tuurajärven maantieteellistä muotoa. Ennen, korkeampien vesien aikana samankaltaisuus on varmaankin ollut vielä ilmeisempi kuin nyt, sillä sen osoittavat jo muutamat varhaiset kartat, joissa Tuurajärvi on piirretty noitarummun vasaran muotoon
Sallasta, Sallansuun kylästä Kaakkurilammen rannalta löytyi v. 1890 kaksi vasaraa.
Tuderuksen ja E. Mankerin mukaan ”muinaiset suurimmat noidat tavattiin Kuolan-Lapista”, johon tuolloin Kursukin kuului, ”sillä he asuivat lähimpänä Venäjän lappalaisia ja Kuolan linnaa, missä suurimmat ja myrkyllisimmät noidat ovat aina olleet”. Muun muassa Kursussakin on varmaankin asunut niitä historiassa mainittuja poikia/naisia, jotka olivat oppineet taitonsa isiltänsä/äideiltänsä. Lappalaisnoita oli aina (ruotsalaisten historiankirjoituksen mukaan) lähes poikkeuksetta mies.

Lähimmät ”Tiermes, Termus” paikannimet löytyvät Kursusta alta 50km päästä, Kemijärveltä ja Sallasta Käsmäjoen latvoilta, jossa on Termusjärvi, jonka lähistöllä oli myös muinoin iso lappalaiskylä, joutuen sittemmin tuhotuksi.
Seikka, joka kummastuttaa ja on osoittautunut pohdinnan arvoiseksi, on tuo varhaishistoriallisten mainintojen vähäisyys Kursun osalta, sikäli kun ajattelee, että maantieteellisesti tämä on muinaisen. Kemin-Lapin keskellä ja kun Tuurakoski mainitaan vanhoissa kartoissa Lapin rajana ja rajapyykkipaikkana välillä Nuolivaara, Kitkajärvi.
Varmastikin lisäpotkua tuonee seuraava pohdinta, joka koskee Kursua talvikylänä;
Jos Sii'dâ-sana olisi Nesheimin mukaan lainautunut lapista jo varhaiskantasuomeen (ennen sh > h -muutosta) ja jos se tällöinkin on merkinnyt lappalaiskylää... siihen on voinut sisältyä ... merkityskomponentti 'suljettu alue'. ... Tämä vastaisi jotenkuten tabu-piirteeseen, että alue olisi jostakin syystä pyhä, silloin Kursu kylänä, olisi pyhää aluettta.

Olettakaamme sii'dâ-sanan merkitsevän saamelaisille yhteistä talvikylää ja ko. paikassa pidettyä kokousta ja siinä valittua hallintoa. Ajan tavan mukaan tämä kaikki oli kiinteässä yhteydessä uskonnolliseen toimintaan, sillä muinoin jumalat kuuluivat arkipäivään sen itsestään selvänä osana.
Kenties Tuurajärven ja Kursun mahdollinen pakanallinen merkitys, sekä mystiset ” koiramarkkinat” selittyisivät muista lappalaisten talvikylistä poiketen edellä mainituin tavoin.

CopyRight by
Kari Korpela