Seppo Savolainen
Kiristyy
minkä kiristyy, mutta mihinkään emme katoa,
vakuuttaa Kursulainen Oy:n leipomoyrittäjä Pekka
Vuonnala Sallan Kursusta.
Kotimaiset kauppaketjut tehostavat toimintaansa ja
vaativat leipomoiltakin nyt entistä tiukempia
hinta- ja toimitusehtoja, joihin pienleipomoiden on
vaikea vastata, toimialakatsauksessa todetaan.
On
se tietynlainen uhka, mutta onneksi leivän
sisäänostaja
ei määrää yksin isonkaan marketin valikoimaa. Kyllä
kuluttaja loppujen lopuksi valinnan tekee
eli määrää sen, mitä syödään, Pekka Vuonnala
sanoo. Ensimmäisen portaan ylittäminen, sisäänpääsy
kauppaan tai kaupan ketjuun, on työlästä, hän
myöntää.
Mutta kun leipä saadaan sisälle kauppaan ja asiakkaat
sitä vaativat, siellä pysytään.
Kursulainen
alkaa olla leipojana Lapin vanhin täysin itsellinen
perheyritys,
takana on 22 toiminnan vuotta ja tuotanto on kasvanut
tasaisesti samalla, kun alan ketjuttuminen on nielaissut
vanhat ja tunnetut tekijät Lapissakin.
Yritys leipoo Sallan Kursussa tyystin irrallisena
ketjuista ja nauttii jatkuvasti kasvavasta kysynnästä.
Kilpailu ei ole uhka! Ministeriön toimialaraportti
maalaa hyvinkin synkän tulevaisuudenkuvan.
"Pienleipomoiden mahdollisuudet saada tuotteitaan
suurten marketien valikoimiin
tulevat yhä heikentymään, kun paikallisten
pientoimittajien määrää
todennäköisesti supistetaan nykyisestään." Pekka
Vuonnala on toista mieltä.
-
Kursulaisen kysyntä on jatkuvasti kasvussa ilman
suurempia
markkinointiponnisteluja ja toistan, että kuluttaja
päättää viime kädessä,
mitä on oltava tarjolla. Kysyntä puoltaisi tuotannon
kasvattamista, mutta etäisyydet
ja tuotannon kapasiteetti ovat kasvun tiellä. Jonkin
verran voisimme tuotantoa lisätä,
mutta se vaatisi toisen vuoron rakentamista ja se olisi
jo kallista, kun leipominen tapahtuu muutenkin pääosin
yötyönä. Vuonnalan leipää myyvät kaikki
kauppaketjut 70 -80 kaupassa. Leipä leivotaan Sallan
Kursussa ja Koilliskaira on lähimarkkina-aluetta, mutta
päämarkkina alkaa olla Rovaniemen kaupunki.
Rovaniemellä kursulaista on tarjolla kattavasti.
En näe, että kilpailun kiristyminen olisi uhka,
yrittäjä sanoo. Sitä syödään, mikä maistuu
Leipä on suomalaisen perusruokaa ja on kysymättä
selvää, miksi jotakin tiettyä leipää kysytään
enemmän kuin toista. Maku tekee maineen.
Ministeriön toimialaraportti toteaa, että
leipomotuotteissa on selvä suunta
merkkituotteiden kehittämiseen. "Merkkituotteet
ovat entistä laadukkaampia premium-tuotteita, joilla on
vahva tuotemerkki. Niiden markkinaosuus on vahvistumassa
ja on joissakin tuotteissa jo kymmeniä
prosentteja." Kursun kylän leipomo on jo tällä
tiellä.
Meillä on erikoistuote, Pekka Vuonnala sanoo. - Elämme
kahden merkkituotteen varassa, ne ovat tuplasti
kursulainen ruisleipä ja rieska. Ne ovat aika hintavia,
koska ne tehdään käsityönä. Isot ketjut eivät pysty
vastaavanlaiseen tuotantoon, koska taikinatyyppi on
toinen ja valmistusprosessi on niin pitkä ja
monivaiheinen, ettei se sovellu teolliseen tuotantoon
ollenkaan.
Pieni elää erikoistuen. Juuri erikoistumisessa on
Vuonnalan mielestä pienten leipomoiden mahdollisuus
edelleenkin.
Nimenomaan valmistusprosessin pitkäaikaisuus ja
huolellinen seuranta synnyttävät maun, jolla
kursulainen erottuu ruisleipien joukossa. Toinen
merkkituote, rieska, on sekin erilainen.
- Rieskaa on monenlaista, se on erilaista
kulmakunnittain. Meidän markkina-alueella on paksumpi
ohrarieska, joka sekin on käsityötä. Rieskanleivontaa
on yritetty koneellistaa monessakin talossa,
mutta niin ei saada samaa makua kuin syntyy käsityönä.
Ruisleivän ja rieskan oma maku syntyy nimenomaan
tavassa, jolla taikina tehdään,
Vuonnala korostaa. Jauhonsa hän ostaa sieltä, mistä
muutkin leipojat.
-
Paikallista ohraa ostamme säätöjauhoksi. Näin saamme
pidettyä rieskan laadun tasaisena,
koska ohra on Lapissa erittäin hyvää. Paikallinen ohra
on kuitenkin kallista,
siksi tuotantoa ei voi rakentaa pelkästään sen varaan,
rieskasta tulisi silloin liian hintavaa.
Kursulainen
Oy on leiponut yli 22 vuotta. Työssä on 12 vierasta ja
kolme oman perheen ihmistä. Leipomo on luonnollisesti
Kursun kylän suurin yritys. Liikevaihto on vähän
toista miljoonaa euroa. Käsityövaltaista
elintarviketuotantoa voi harjoittaa kannattavasti varsin
kaukanakin päämarkkinoilta.
- Kannattavuutta on, ei muuten olisi näin pitkään
vuosissa menty. Kannattavuusnäkymät ovat aivan
kohtalaiset ja ne perustuvat erikoistumiseen, Pekka
Vuonnala sanoo.
|
