Kursun kylä
Kotiseutuni
Tämä
kotiseutuni on mielestäni melkoisen komeaa maisemallisesti, onhan tässä kolme
järveä peräkkäin. Lieneeköhän tähän tullut ensimmäinen asukas vesiteitä pitkin,
sillä tästähän pääseee Kemiin saakka vesiteitä pitkin. Ainoastaan Kemijoessa
nykyisin olevat padot hieman hitastaa. Vaikka kukapa tiennee onko tulija tullut
kairain yli kontti selässä, tätä en kylläkään ole päässyt tietämään.
Koska asutus on kirjain mukaan siis sukuasutus vuoden 1700 luvulta, vaan kyllä
varmaan asukkaita on ollut paljon ennemmin, sillä onhan net koltat asuskelleet
kuinka pitkät ajat lieneeki. Niinpä asutus tässä kylässä on keskittynyt
länsipuolelle sekä niemimaisemiin, koska maat ovat näissä kohdissa viljavia. Itä
puoli joka on kivikkoista ei sinne ole pyrkinyt ketään. Kylläkin tulija on
pannut merkille kaiken huomionarvoisen seikan.
Samaten se on ollut vallalla muissakin Sallan kylissä. Sallahan oli suuri pitäjä
ennen toista maailmansotaa. Vaan menetettiin puoli pois mikä köyhtytti kunnan
elämää melkoisella tavalla. Jospa olisi säästynyt entisen laisena niin täällähän
olis niissä puitteissa melkoisen paljon esimerkiksi kulttuurin puolta sekä
kaikkea muutakin entis ajan elämässä tarvittua, mutta mikä on ollut se on ollut
eikä koskaan palaa.
Tuleepa näin
jälkikäteen mieleen se vanha aika, silloin oli väkeä tuhottomasti, oli omasta
takaa myöskin muualta tullutta. Tämä muualta tullut olikin veren lisäystä
paikalliseen väestöön. Samalla tulijat toivat uusia virikkeitä, kuden kulttuurin
saralle, sekä kaikkeen yhteistoimintaan, myöskin politiikka sai uusia piirteitä
niin oikealle kuin vasemmalle.
Joskin silloin oli väkeä, vaan ei sitä nykyisin oli kuin kourallinen, sillä kun
ihmiset käy kouluja menee net sinne missä paremmat mahtollisuutet elämisen
suhteen.
Koska esi-isien ammatti ei nykyisin vetele, eikä työtä ole, on pakko lähteä
mikäli meinaa elää. Vielä kaiken lisäksi yhteiskunta on teollistunut kaikessa
joka suhteessa ja kehitys menee laukka askelin eteenpäin, siinä pitää olla
silmät auki mikäli ajattelee mukana pysyä, muussa tapauksessa elämä latistuu
nollaan.
Kyllä jokunen haraa vastaan, vaan loppuu hoppu korvat näkyy. Ja kun kerran korvat alkaa näkyä, silloin on ehto siihen loppunut, elämä ei enään virkisty
Kirjasesta PITKOSPUUT
Ilmari Leskelä