Onkamon yllätys 10.-11.01. 1940

Kuusamo-Märkäjärvi maantien itäpuolella pidettiin yllä partiointia ja tarvittaessa tehtiin
iskuja Vänrikki Yrjö Alapeterin johtaman 2. joukkueen voimin.
Yrjö Alapeteri oli 05.01. 1940 haavoittunut lievästi ja joutui olemaan Kuusamon sairaalassa, jolloin
mainittua toista joukkuetta johti reservin kornetti Lauri Tuomas Norvio.
Partioreissulta palailtiin Onkamojärven länsi-lounaispuolelle, asetuttiin pariin taloon ja ryhdyttiin
tekemään huoltohommia. Saunottiin, ruokailtiin ja oltiin suojassa mahdottoman kovalta lumipyryltä.
Vartiot oli visusti laitettu mahdollisten yllätysten varalta.
Erkki Kujalan talon huoneissa oli joukkueen toinen ryhmä. Hevosmies Pulkkinen oli juuri tullut ulkoa
ja puhdisteli kivääriään, kun porstuasta pirtin ovelle tuli pari piippalakkia,
jotka posmittivat kädellä kaarta näyttäen, että olette saarretut.
Pulkkinen ampui välittömästi saatuaan kiväärinsä kasaan ja molemmat
ukot keikahtivat oven pieleen. Lattialta toinen ukko kerkesi vielä verissänsä huutaa;
KRANAATA, KRANAATA.
Syntyi sekasortoinen puolustautumis- ja pakotohina.
Muista peitetyistä ikkunoista ei vihollinen saanut kranaatteja sisälle.
Koska oltiin menossa yöpuulle päällä olevat varusteet olivat vähissä
ja ainokaisista särjetyistä ikkunoista törmäiltiin ulos kuka parhaiten taisi.
Aseet rätisivät, kranaatit räjähtelivät, karjuttiin, kuului valitusta ja yllätettyjen
osoite oli suoraan metsään. Pakotohinassa lattialle kaatui hotusiiniastia, jonka vanjojen huoneeseen
heittämä karanaatti räjähtäessään sytytti ja lyhyessä ajassa talo roihusi tulessa.
Aukusti Arola oli hypännyt vanjan päälle ja selvisi painista vahvempana.
Sontatunkiolla Paavo Hartikainen otteli toveri kirgiisin kanssa, joutui alimmaiseksi,
mutta selvitteli sieltä tiensä puukkoa käyttäen. Paskatunkio vain punehtui Paavon jäljiltä.
Lieskat löivät palavan talon ikkunoista ja aseiden rätinä sai aikaan säpinän myös
Aleksi Kujalan talossa; Kujalan Erkin talossa tapellaan
- Pakohon ! - Pakohon ! Pian oltiin suksilla, mutta edessä hiihtävä
mies meni Vuonnalan Matin mielestä liian hitaasti. Etumies kyllästyi takana tulevan
" hiha, hiha " hoentaan ja siirtyi sivuun, jolloin Matti poromiehen kunnolla alkoi vetää.
Ei kerjetty hiihtää pitkällekään, kun sivusta tuli konepistoolin lyhyt sarja.
Matin keskivartalosta alkoi pulputa verta ja mies tuupertui heti ladun sivuun.
Nyt lähdettiin kohti itää.
Osa hilpotteli sukkasillaan ja muutoinkin vähissä vaatteissa, ainakin Kujalan Erkin
talosta karkuun päässeet. Mentiin Onkamon keskikylälle ja saatiin joitakin varusteita suojaksi.
Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Petäjävaara, n. 6 km taistelupaikasta.
Selkälän ja Kallungin kautta päästiin hetkeksi lepoon.
Kului yö...ja päivä.. ja sitten Siivolan Arska haki Matin ruumiin Onkamosta pois.
Lumesta näkyi vain toinen käsi...

Lumen ja pimeän turvin yllättämään päässeestä 60-miehen vahvuisesta viholliskomppaniasta kuoli 10.
Omat tappiot olivat 1 kuollut ja 3 haavoittunutta.

Tarinan koosti aikalaisia haastatellut Ville Tapio