Samppa

Kerrottakoon, oli tosi reilu jätkä niiltä entisiltä ajoilta, tapaus sattui 1930-luvulla täällä Kursussa.
Olipa eräänä keväänä tukin uitto käynnissä tuolla Vuotos-joella ja Samppa oli myöskin onnistunut pääsemään töihin kyseiselle uitolle. Sitten kun uitto loppui meni hän pöllin tekoon lähistöllä sijaitsevalle Kiramon työmaalle. Siellä hän heilui pihkasavotalla parin kuukauden verran, tehden pöllejä päivät ja pelaten sököä yökaudet, muiden jätkien tapaan. Kun sitä rahaa olikin karttunut enempi kuin paljon, päätti Samppa lähteä kylille Ison talon Pekalle heinän tekoon. Ruukin telefoonilla hän soittaa kylille, käskien tulla jonkun hakemaan järvenpäästä, koska kävelymatkaa oli mielestään liian paljon, niin että voisi lepuuttaa jalkojaan jonkun matkan.
Kylästä lupautui Matti hakemaan Sampan järven päästä veneellä. Olipa aamupäivä Sampan lähtiessä kävellä suortamaan kohti järven päätä. Hänen kävellessään tulee vastaan liuta miehiä ja sakissa oli tuttujakin. Tervehdittyään miehet istuttiin mättäälle, sekä pantiin Saimaata palamaan, sekä kyseltiin puolin ja toisin kuulumiset. Miehet sanoivat olevansa menossa Kiramoon pöllin tekoon ja Samppa sieltä tulevansa.
Aikansa poristuaan miehet lähtivät miehet astumaan kynttä kantta koko roikka , sekä Samppa kohti järven päätä.
Rannalle saavuttuaan hän kaivoi repustaan nokisen pannun päättäen keitellä kahvit venettä odotellessa..
Kohta Matti saapuikin veneellä, jolloin Samppa huikkasi kyytimiehen valmiille kahville. Otettiin kuksaan kahvia ja vahvasti pontikkaa sekaan. Samppa oli ostanut pari pulloa ponua savotalta, jossa sitä oli jok hyvä kaveri keitellyt.Tekivät siinä parit totit ja lähtivät meneskelemään kohti kyliä. Sappa teki satasista veneen pohjalle vuoteen, johon köllähti makoilemaan ja Matti alkoi soutamaan. Oli kaunis kesäpäivä, linnut lauleli ja aurinko paistoi kuumasti. Viimein vene karahti kosken niskassa rantaan jolloin Matti karjaisi; perillä ollaan.
Samppa keräili rahat, työntäen ne reppuun, nyt otetaan tosi ryypyt ja niinpä joivat pullon tyhjäksi. Jäipä toki toinen ja kylästä sai lisää, kunhan oli rahaa ja rahaa oli, ei se siitä ollut kiinni.
Niin se soutupalkka, minäpäs annan satamarkaa, pitäähän se olla hyvä palkka, kun kuumalla kiskoo monta kilometriä. Tämähän on liian hyvä palkka, Matti tuumaa. Ei ole minun nykyisistä varoista sanoi Samppa.
Olihan raha senkinaikaiseksi rahaksi aivan ruhtinaallinen korvaus, vaan kun toinen maksoi, niin se oli sillä selvä,
ottamalla myös huomioon, että Samppahan oli kuulu jätkä, jonka hyppysistä irtos raha kuin koivusta tuohi.
Vaikka Samppa ei ollut mikään iso mies, oli hän työn touhussa aivan pistämätön, pitäen jatkuvasti työvehkeet hyvässä kunnossa. Kun Samppa saapui illansuussa Pekka Arviitin talooon, oli väki iltakahvilla; hyvissä ajoinpa se Samppa tuli. No, lähin vähän aikaisemmin, että voin levähtää jonku päivän ennen heinähommien alkua.
Silloin emäntä nousi pöydästä pyyhkäs nokkansa työliinan helmaan ja haki kupit; tulehan kahville, kyllä kai se kahvi maistuu, kun olet noin kaukaa tullut.
Koska sattui olemaan sunailta, menivät isäntä ja Samppa ensinnä kylpemään. Otettiin pontikkapullo mukaan, josta otettiin oikein pohjanmaan kautta, irtos hiki ja lähti lika ihosta paremmin pois.
Sampan kysyessä, joko se isäntä on laittanut niittyvehkeet reilaan? Johan minä Heikille oornautin kuntoonne ne on myöskin tervattu ja veneet ovat myös temmassa, ei muuta kuinlähtee nytkyttelemään.
Mistä päin aloitetaan, kysyi Samppa. No sieltä Korkeastatörmästä passaa aloittaa, sanoi isäntä.
Tottakai sinä lähet mukaan ettet jää tänne sitä sepän Miinaa vahtaamaan, sitä sinä kuitenkin riiustat. Joo, lähen kahvin kokiksi, sekä pyytelen kalaa joutessani, siellä se aika kuitenkin kuluu paraiten; tuumasi isäntä. Johon Samppa kiusoittelemaan isäntää; näet sitä Miinaa pyhä aikana ja jos et näe, niin onhan tuo emäntäsi kaiken lisäksi.
Samppa tiesi isännän kovaksi riiustelijaksi, eikä isäntä mitenkään pannut pahakseen, koska tiesi asian näin olevan.
Sitähän ei voi syrjäinen sanoa muuta, kun tottapa sillä Miinalla oli parempi mitä emännällä, otappa siitä selvä.
Maanantaiaamuna lähettiin niitylle, sakissa oli kuusi henkeä. Piimäleilit ja kontit evästä täyteen, sekä isäntä otti verkkosäkkinsä. Näine hyvineen astuttiin kohti koskenniskassa olevaa valkamaa.
Lähtiessä antoi Samppa reppunsa emännän hoiviin, sanoen; pane sinä tämä talteen, jolloin emäntä vei repun piirongin alakaappiin lukon taka, jossa se varmasti säilyy. Näin tuli sekin asia kuntoon.