Olipa Kerran
Noilla sanoilla alkaa jokin satu
ja myöskin tositapaus. Tässä kertomuksessa on kylläkin tosi
kysymyksessä. Mitä kertoivat sen myöskin pääsin itse näkemään,
alku juontaa vuoden 1909 aikaa, miten tyhjäkin voi nyhjäistä,
kun sattuu kohde mistä voi ottaa kiinni oikeen kaksin käsin.
Eikä siihen tarvita mitään suora väärää, myöskään ei
tarvitse olla kaksinen heppu, kun tuuri lentää myötäsellä
senkun ottaa kiinni ja pitää lujasti kiinni niin hyvä tulee,
vaikka sanonta kuuluu kellä tuuria on kellä ei sitä tuuria ole
kaikille hipastu vaikka miten yrittäis, aina se tahtoo lipua
pois käsistä, vaikka miten olis valppaana.
Tapauksella olikin melkoisen mahtavat puitteet, jossa hyvä tuuri
oli myötäleellä mukana, sehän oli ollut tuon vuosikymmenen
saatossa, kun eräänä talvena oli tulla tohahtanut tänne
kylille Hieta-Ollin taloon joku kulkia mistä lieki poikennut,
kai summa mutikassa oiveltanut.
Olli istuskelee pirtissä piippu leuka pielessä, kun kulkia tötyy
sisään tervehdittyään käy istumaan piisin alla olevalle
jakkaralle sekä alkaa selitellä mistä on ja millä asialla
liikkuu.
Isäntä pani merkille miehen vaatetus puolen, housut hyvin
rikkinäiset samaten pusakka, myöskin kengät hyvin kuluneet,
eipä niistä saanut selvää mistä ne oli oikein valmistettu,
oliko ne nahkaa vaiko karvaa. Myöskin kinttaat olivat melkoisen
olemattomat. Isäntä oli arvellut taitaa hänki olla
muutamanlainen rannan kulkia.
Ollin käydessä ulkona hevoselle nakkaamassa heiniä, huomas
porstuan perällä kulkian repun, joka oli säkistä tehty, siinä
narusta viilekkeet sekä tyhjä voirasia sisällä, oli arvellut
köykäiset ovat pojan eväät.
Kun isäntää saapui ulkoa alkoi mies joka sanoi nimekseen
Pietari, kysellä olisiko isännällä töitä johon isäntä
vastas ainahan niitä töitä löytyy. Pantii huomenna Pietari
halon tekoon rantteelle, miestä ruokittiin viikon päivät sekä
kylvetettiin joka päivä, touhuttiin miehelle kamppeet päästä
kantapäähän myöskin kengät laitettiin uutet, alkoi Pietari näyttää
kuden muutki miehet.
Työn syrjään kiinni
Kylän ympärillä oli justiinsa
menossa savotta, jossa työnjohtajana oli Kontta-Heikki niminen
mies, pitäen pääpaikkana Sammakko lammen rannalla olevaa taloa.
Ollilla oli asuntokämppä tuossa Lätävaaran katveessa, josta
jalon hän suoritti tukinajoa, vaan oli pula hakkuu miehestä.
Niinpä sitten, kun Pietarikin pääsi työhön käsiksi alkoi hänenki
elämä kulkea kute muittenki lotijätkien.
Koska Pietari oli nuori mies kulki hän muiten nuorten tapaan
yhteisissä riennoissa, kylän tyttö lapset jotka oli ja onki
persoja muualta tulleisiin miehiin, niinpä rakastui erääseen
talon tyttöön. Niinhän siinä kävi menivät naimisiin ja
lapsiakin tuli, mutta kohtalon sormi puuttui heidän elämäänsä
ikävästi vaimon kuoltua.
Siinähän jäi perintöosa talosta, mutta ei Pietari aikaillut
ottipa uuten vaimon toisesta talosta.
Tässäki tapauksessa kävi yhtä huonosti vaimo kuoli, taasen
oli Pietari leskenä myöskin siitä jäi perinnöksi maat ja
mannut.
Eipä antanut Pietari periksi otti kolmannen vaimon ja taasen
tuli talontyttö, näin tuli jätkäpojan osalle kolme perintöä
noin se käy kun osaa oikeasta narusta nykäistä.
Kertoivat Pietarin olleen kovan aatteen miehen, seuloneen kaikki
puolueet elämänsä aikana sitä mukaan, kun omaisuus karttui
sitä mukaan kasti muuttui.
Vaan sanontahan kuuluu kellä tuuria on kellä ei, kun hyvä
tuuri sattuu talseerata kenestään välittämättä mukkaista
tietä näkymättömiin.
Mitä on seurattu ei kaikille ole hyvää tuuria annettu, jos on
jollekki kertynyt sylin täyteltä niin toiselle ei ole annettu
kuin pikkasen hipoen kolmas onki jo jäänyt vaille minkään
moista tuuria.
Tämänkin
tarinan kirjasi ylös kirjaseensa
Pitkospuut v. 1986 Ilmari Leskelä
Teksti on alkuperäisasussa