Koillis-Lappi 30/8 1957


Kun Kerenski kulki Sallassa
ja kun hän viekoitteli Piili-Erkin morsiamen mukaansa....

Viime keväänä tuli kuluneeksi tasan
40 vuotta Venäjän suuresta maaliskuun
vallankumouksesta.
Tämä mullistava ja myöskin Suomen tapahtumiin
käänteentekevästi vaikuttanut tapahtuma
huomioitiin tällöin kaikkialla maailmassa erilaisten
muistelmien muodossa.
Keskeistä osaa maaliskuun vallankumouksen
aiikuisissa tapahtumissa näytteli
Aleksander Kerenski,
josta Suomen kansa yhä silloin tällöin laulaa
luikahuttaa: Kerenski se leipoi suuren taikinan...

Nykyisen Neuvostoliiton muodostumiseen johtaneissa
tapahtumissa Kerenskin hallitus ennen pitkään hajosi ja
Kerenski itse joutui lähtemään pakomatkalle ulkomaille.
Hän on yhä edelleen elossa pitäen asuinpaikkanaan
New Yorkin kaupunkia ja ilmeisesti muistelee nyt siellä
omalta osaltaan menneitä. - Harva meistä tiennee, että
Aleksander Kerenski suoritti aikoinaan - lähes 40 vuotta
sitten - pakomatkansa näiden kairojen kautta.
Tuon ajan kuitenkin muistaa hyvin Sallan Ahvenselässä
asuva eläkkeellä oleva poliisimies Hannu Törmänen,
jolla huolimatta 84 ikävuodesta muisti on edelleen terävä
kuin partaveitsi. Hannu Törmänen on mies, joka silloin
40-vuotta sitten henkilökohtaisesti joutui Kerenskin
kanssa kosketuksiin.
Hannu Törmäsellä ei ollut lähempää tietoa siitä, kuinka
lienee Kerenski tullut Pietarista, eli nykyisestä
Leningradista Rovaniemelle. Rovaniemeltä joka
tapauksessa oli hänen matkansa jatkunut kahdella
hevosella Kemijärven kautta aluksi Sallan Kursuun.
Oppaana ja tulkkinan oli hänellä mukana karjalaispoika.
Varovaisuussyistä johtuen kertoi Kerenski tulkkinsa
välityksellä olevansa joku metsäherra, joka aikoi
Sodankylän kairaan laittaa pystyyn suuria savotoita.
Kursussa hän Pääjärven Uulan talosta osti myöskin
suuren erän heiniä, joista maksoi 500 mk, siis
huomattavan summan siihen aikaan.
Kerenski kertoi, että heinät tultaisiin ajamaan aikanaan
Sodankylään, mutta sinne Kursuun ne tietenkin jäivät.
Vain silmänlumetta oli tämäkin kauppa.

 Kursusta Kerenskin matka suuntautui Sallan kirkolle ja sieltä
edelleen Kannanlahteen.
Mutta myös Sallan kirkolla hän ehti erikoislaatuisella tavalla
" kunnostautua". Hän nimittäin viekotteli sieltä mukaansa
Piili-Erkin morsiamen.
Tämä morsian oli etelän tyttöjä, vähän "löysää" sorttia, ja niin
hän Kerenskin mukaan lähti, jättäen Piili-Erkin ikävään.
Ja sille tielle tyttö myöskin jäi.
Piili-Erkki puolestaan - kuoli ikävään!
Ilmeisesti osoittautui kuitenkin pakomatka Kannanlahden kautta
mahdottomaksi, sillä ennen pitkää ilmestyi Kerenski uudelleen
Sallaan. Valokuvien perusteella ruvettiin nyt tämä oudon
hienosti turkkeihin pukeutunut matkamies tuntemaan kansan
keskuudessa ja aivan vähällä oli, ettei häntä pidätetty. Sallan
kirkolla. Kerenski yöpyi Matti Peterin talossa.
Sallan silloinen nimismies Vanhala sai Rovaniemeltä santarmeilta
jo määräyksen pidättää tämä kulkumies.
Kerenski oli silloin nimismiehen kanssa samassa huoneessa ja
nimismies ilmoitti Rovaniemelle, että tuossa se herra istuu aivan
lähellä. Nyt rupesivat puhumaan toistensa kanssa Rovaniemen
santarmit ja Kerenski. Viimeksi mainittu oli ilmeisesti hyvin ovela
mies, sillä hän sai myöskin santarmit uskomaan, että hän ei ole
mikään Kerenski - vaan todella vain venäläinen metsänostaja.
Ennen pitkää santarmit pyysivät nimismies Vanhalaa uudelleen
puhelimeen ja sanoivat " a vot; hyvä mies tämä, antaa mennä".
Ja niin meni Kerenski matkoihinsa jälleen.Nyt suuntasi hän
kulkunsa Savukosken suunnalle ja edelleen Norjaan, mistä
purjehti Atlantin toiselle rannalle. Oppaana ollut karjalaispoika
palasi omia aikojaan takaisin, saaden Kerenskiltä lahjaksi
molemmat kyytihevoset. Kerrotaan, että Kerenskillä oli
mukanaan reessä tällä pakomatkallaan melkoinen omaisuus,
60,000 kultaruplaa.
Muistaneeko Kerenski itse siellä New Yorkissa enää seikkailuaan?